Miten riidanratkaisu digitalisoituu?
Digitalisaatio ja digitaalinen vallankumous ovat vaikuttaneet työelämään ja arkeen jo 1980-luvulta lähtien. Digitalisaatio on vaikuttanut paljon myös oikeustieteeseen ja eri oikeudenaloihin.
Prosessioikeus mielletään yleisesti melko konservatiiviseksi ja hitaasti muuttuvaksi oikeudenalaksi. Digitalisaatiolla on kuitenkin ollut vaikutusta myös prosessioikeuteen ja riidanratkaisuun.
Digitalisaatio on vaikuttanut eri riidanratkaisumuotoihin hieman eri tavoin.
Yleisissä tuomioistuimissa riidat käsitellään oikeudenkäymiskaaren säännöksiä noudattaen. Oikeudenkäymiskaari on jo pitkään mahdollistanut esimerkiksi todistajan kuulemisen videoneuvottelu- tai puhelinyhteyttä käyttämällä. Tällä hetkellä näkyvin digitalisaation muoto lienee AIPA-hanke, jossa yleisissä tuomioistuimissa pyritään siirtymään sähköisiin työtapoihin. Lisäksi yleisten tuomioistuinten tietojärjestelmää kehitetään ja sähköisen asioinnin mahdollisuuksia parannetaan. AIPA-hanke tähtää siis paperittomaan oikeudenkäyntiin eli siihen, että oikeudenkäyntiaineisto laaditaan sähköiseen muotoon ja esitetään sähköisessä muodossa. Käytännössä oikeudenkäynnit eivät vielä tällä hetkellä ole paperittomia, mutta kirjallista todistelua esitetään jo varsin paljon sähköisesti istuntosalin näytöiltä. Asianajajat ovat jo pitkään toimittaneet tuomioistuimelle käytännössä kaiken kirjallisen todistelun sähköisessä muodossa. AIPA-hanke ei mullista kaikkea: vaikka oikeudenkäyntiaineisto tuotetaan ja esitetään sähköisessä muodossa, riita-asiat käsitellään välittömässä, keskitetyssä ja suullisessa pääkäsittelyssä, jossa läsnä ovat asianosaiset ja yksi tai useampi oikeuden jäsen kokoonpanosta riippuen.
COVID-19-pandemia kuitenkin muutti myös valmisteluistuntojen ja pääkäsittelyjen järjestämistapaa. Vaikka riita-asioiden istuntoja peruutettiin pandemian vuoksi varsin paljon, joitakin valmisteluistuntoja ja pääkäsittelyjä järjestettiin kokonaan Skype-yhteyden välityksellä, jolloin fyysisesti istuntosalissa olivat vain yksi tai useampi oikeuden jäsen ja pöytäkirjanpitäjä. Nähtäväksi jää, muutetaanko oikeudenkäymiskaarta pandemian jälkeen joltain osin ja kuinka paljon esimerkiksi Skypeä tai Microsoft Teamsia hyödynnetään COVID-19-pandemian jälkeen.
Institutionaalisessa välimiesmenettelyssä välimiesmenettelyn kulku määräytyy puolestaan välitysinstituuttien sääntöjen perusteella. Esimerkiksi Suomen keskuskauppakamarin välimieslautakunnan välimiesmenettelysäännöt tarjoavat hyvin liikkumavaraa ja mahdollistavat kirjallisen materiaalin toimittamisen sähköisesti sekä mahdollisen suullisen käsittelyn järjestämisen videoyhteyden välityksellä. Useat välimiesmenettelyt etenivätkin COVID-19-pandemiasta huolimatta normaalisti.
Digitalisaatiosta puhuttaessa puhutaan usein myös tekoälystä. Tekoälyä hyödynnetään jo asianajotoiminnassa esimerkiksi due diligence -tarkastusten yhteydessä. Oikeudellisten tietokantojen kehittymisen myötä tekoälylle on varmasti tulevaisuudessa sijansa myös riidanratkaisujuristin käytännön työssä. Tekoäly helpottanee tulevaisuudessa ainakin oikeudenkäyntikirjelmien, tuomioiden ja sovintosopimusten laadintaa, oikeudellista tiedonhakua ja argumentointia. Ehkä tekoälyn avulla voidaan tulevaisuudessa myös arvioida riidan menestymisen mahdollisuuksia.
On kuitenkin vaikea nähdä, että riidan ratkaiseminen voitaisiin joskus ulkoistaa tekoälylle. Riidan ratkaisemisen perustuu ennen kaikkea oikeudellisen normiston soveltamiseen yksittäisiin ja keskenään hyvinkin erilaisiin tapauksiin, pääkäsittelyssä tai suullisessa istunnossa tehdyille havainnoille ja vapaaseen todistusharkintaan. Tekoäly ei siis voi olla asianajaja, tuomari tai välimies, mutta se voi olla hyvä asianajajan, tuomarin tai välimiehen työväline.
Digitalisaatio on muuttanut merkittävästi myös sitä, mistä osapuolet riitelevät eli millaisia asioita riidanratkaisujuristin työpöydälle päätyy. Kulloinkin käsiteltävät riita-asiat ovat oman aikansa kuva: siinä, missä 1980-luvulla riita koski faksilaitteessa ilmennyttä virhettä, 2020-luvulla riidellään ohjelmistoista, pilvipalveluista ja datasta.
Heidi Markus
Senior Associate
Artikkeli on julkaistu alunperin Paragraaffin blogissa 1.10.2020.